Opettajain lehti.  1951, n:o 5.

Suomen kansakoulun isän nimi

on paha kompastuskivi suomen kielen hyvään ääntämisen-mukaiseen, ortografiaan tottuneille kansakoululaisille. Koska kaupunkien viidensissä luokissa saattaa olla viiden kuuden opettajan oppilaita pienessäkin luokassa — nehän kootaan siitä, mikä jää, kun suuri osa menee oppikouluihin — päätin suorittaa vähin vaivoin pienen kokeen. Jaoin pitemmittä selityksittä luokille pienet paperilaput ja pyysin kirjoittamaan niihin nimen Uno Cygnaeus. Sattui muuten olemaan lokakuun 12. päivä, niin että asia ei senkään takia suurempia selittämisiä tarvinnut.

Jäljennän tulokset tähän niitä ryhmittelemättä toivoen että ne juuri näin ovat parhaiten "opixi ja huvixi". Oikein kirjoitettuja oli viitisen kappaletta, olen ne jättänyt luettelosta pois, samoin ristimänimet, joissa ei ollut muuta vaihtelua kuin että oli kirjoitettu joko Uno taikka Uuno. Pari oli jättänyt "tyhjän lipun".

Gyngnaeus
Gygnaeus
Gynneys
Cgaeus
Cyngnaeus
Synnaus
Gygnneus
Cyknaeus
Gnnaajes
Cyngnaeus
Skneys
Cyngeys
Cygnaeys
Gygneus
Cynnaus
Cygneus
Sygnaeus
Cgynaeus
Syngneys
Cyneus
Cynneys
Syneus
Cygkaus
Gynnaeus
Ejynnaeus (tässä ehkä muistettava, että kirjoitus E muistuttaa C:tä, ehkä myös S:ää)
Gyngeus
Cyngys
Cygknaus
Cygneuksen (on turvautunut gen. muotoon, ehkä sen takia, että on usein kuullut puhuttavan "Cygnaeuksen koulusta", joka täällä on).

Kekseliäisyys on melkein uskomaton näinkin pienestä oppilasmäärästä lähteneenä. Puuttumatta muihin ehkäiseviin toimenpiteisiin luulisin, että aika säännöllisesti kolmantena kirjaimena esiintyvä n ainakin häviäisi, jos me opettajat ääntäisimme sanan latinan kielen mukaisesti sygneeus, niinkuin Tietosanakirjakin kehoittaa ääntämään, ei ruotsin kielen tapaan, niinkuin nimi ehkä useimmiten meillä äännetään.

Synkeyden kaupungissa marrask. 1950.

Kyllikki Penttilä.