Kellään ei ole aikaa.

Näin kirjoittaa Edit Södergran. Kellään ei ole aikaa, paitsi yksin Jumalalla. Kun lapset kodin lapsista muuttuvat koululaisiksi, ei heillä enää ole aikaa. Siihen asti he vielä usein kysyivät: “Äiti, mitä minä tekisin?” Sen jälkeen he eivät enää tarvitse äitiä. Heillä on koulunsa ja läksynsä ja partioliikkeensä ja potkupalloseuransa. Ja kuitenkin opettajat valittavat etteivät he ennätä lukea läksyjään vaan harrastavat muuta ja heidän oman rakkaan seuransa johtajat valittavat, että he ovat huikentelevaisia, eivätkä tarpeeksi harrasta hyvää asiaa. Mitä tämän jälkeen enää kannattaa puhua aikuisista, miehistä ja naisista, jotka häthätää tekevät työnsä, häthätää käyvät sen seuran kokouksissa, joka koettaa viedä eteenpäin heidän lempiajatustaan – ja häthätää ja kuin vain velvollisuudesta istuvat perheensä, puolisonsa ja lastensa piirissä, yhden illan, ja tuntevat sen jälkeen olevansa oikeutetut moneen laiminlyöntiin. Ei kellään ole aikaa.

Joku viisas on sanonut: “Sillä ei ole paljon tekemistä, jolla ei ole koskaan aikaa”. Olisikohan niin! Onko useimpien kiire vain turhaa touhua? Onko vain paljon ääntä, mutta vähän villoja? Näkeehän usein kummallisen rauhallisia ihmisiä, jotka näyttävät aina ennättävän myöskin ajatella sitä, mitä sanovat, ja kummallista, he saavat käsistään paljon työtäkin ja hyvääkin. Ja kuitenkin tuntuu kuin he hitaasti, melkein viivytellen työnsä toimittaisivat. Mutta toiset juoksevat ja juoksevat, myöhästyvät ja hermostuvat. Ja heillä on aina kiire.

Mutta eihän ihminen mihinkään itsestänsä pääse. Ja sanotaan kiireen olevan vielä ajassakin. Eikä ajan henkeä voi senkään vertaa vastustaa. Koettakaamme kuitenkin päättää alkavana pyhien päivien aikana jättää monenmoiset puuhat, valitkaamme vain vaikkapa koti ja lapset – ja yksi hyvä kirja. Ainoastaan yksi. Älkäämme ajatelko: se ja se ja se joulukirja tai muuten lukematta jäänyt hyvä kirja on joulunaikaan luettava. Lukekaamme vain yksi ainoa huolella valittu kirja – vaikka siihen menisi koko pyhien seutu. Yksi luettu kirja on parempi kuin kymmenen lukematonta, sillä usein käy niin, että liian suuri tehtävä jää kokonaan tekemättä. Yksi hyvä kirja, ja lapset: mitähän heistä oikeastaan on kasvanut, ja vaimo tai mies: onko hän vielä sama kuin ennen, onko tuttu vai onko vieras. Valmistukaamme pyhien viettoon.