Äiti aloitti opintiensä lastentarhassa.  Hän on kertonut, että "täti", jonka nimeä minä en muista, soitti pianoa.  Soitto lumosi musikaalisen äitini niin, että hän kotona istui pakkilaatikon ääressä ja säesti lauluaan soittamalla kuvitelluilla koskettimilla.  Nähdessään tämän, hänen isänsä oli sanonut, että kyllä tytölle on saatava piano.  Taffelipiano, joka vielä on minulla, ostettiin "kahdelta neidiltä Piispankadulta", kun äiti oli nelivuotias.

Seuraavat koulut olivat Turun valmistava koulu ja Turun suomalainen yhteiskoulu, josta äiti kirjoitti ylioppilaaksi 1919.

Tästä eteenpäin yliopistojen avajaiset syyskuun ensimmäisinä päivinä jaksottivat elämää, ensin opiskeluvuosi Helsingin yliopistossa, sitten työvuodet ensin Turun Yliopistoseurassa, sitten vastaperustetussa Turun Suomalaisessa Yliopistossa.

Vuonna 1932 isän Helsinkiin siirtymisen vuoksi tuli päivä, jolloin äidin oli pakko "jättää joen varret, tammimetsät ja pähkinäpuut, ja lähteä itään" 1), ensin Helsinkiin, sitten vielä kauemmaksi, Jyväskylään.

Jyväskylässä Kasvatusopillinen korkeakoulu ja isän opetustoimi siellä sekä meidän lasten koulunkäynnit tekivät syyskuun ensimmäisestä enemmän uuden vuoden alun kuin kalenterivuoden vaihtuminen.

Vuonna 1945 äiti suoritti opettajantutkinnon Kasvatusopillisessa korkeakoulussa ja syyskuun ensimmäiset uusine oppilaineen ja uusine luokkineen olivat osa elämää eläkkeelle siirtymiseen asti.  Kaksikymmenluku ja kolmikymmenluku olivat tuotteliasta aikaa, jolloin äiti kirjoitti säännöllisesti joka sunnuntai pakinan Uuteen Auraan.  Seuraavina kahtenakymmenenä vuotena kirjoitukset käsittelivät koulua, lähinnä äidinkielen opetusta.  Noina vuosina ilmestyivät myös opetuskokeiluihin perustuvat äidinkielen oppikirjat.

Ongelmani näiden sivujen kokoamisessa on, että äiti piti (liian) matalaa profiilia oman tuotantonsa suhteen, ja minun on vaikea löytää mitään.  Esimerkkinä viidentoista vuoden aikana Uuteen Auraan kirjoitetut yli kaksisataa pakinaa, jotka löysin kellastuneena kuminauhalla sidottuna nippuna.  Luettelon Kasvatus ja Koulussa ja Opettajain Lehdessä ilmestyneistä kirjoituksista löysin sattumalta.  Toisaalta, olen sitten taas löytänyt sellaista materiaalia, josta en ole tiennyt. 

Täydennän näitä sivuja sitä mukaa kuin jaksan ja aineistoa löydän.  Toivon, että tulos on sellainen, että ilahduttaisi äitiä jos hän olisi  näkemässä.

Marikki 2)