Kansan Kuvalehti 193—.

Jouluinen taiteilija


Eräs joulun evankeliumin kauneimmista kertomuksista on Mattheuksen toisessa luvussa ja kuului se vielä taaton raamatusta näin:
"Cosca siis Jesus syndynyt oli Bethlehemissä Judan maalla, Cuningas Herodeksen aicaan, catso, tietäjät tulit idästä Jerusalemiin ja sanoit: Cusa on se syndynyt Judalaisten Cuningas? sillä me näimme hänen Tähtensä idässä, ja tulimme händä cumarten rucoilemaan."
Kautta aikojen ovat taiteilijat loihtineet kankaalle kauneimpia näkyjään juuri joulun hyvän sanoman kertomuksista, Kristuslapsesta ja Neitsyt Maariasta, paimenista ja kolmesta tietäjästä Itäisiltä mailta. Tutuimmat taulut ne ovat meille joululehdistä ja postikorteista, mutta uutuudellaan yllätti se "Kristuslapsi ja tietäjät", jonka hiljan näin ikkunamaalauksena eräässä suomalaisessa kodissa, Taiteilija Ola Forsell, jonka työtä se oli, ei ollut lukenut tekstiään Bibliasta eli Pyhästä Raamatusta, vaan Kalevalan viidennestäkymmenennestä runosta, sillä sielläkin on joulun kertomus.
"Marjatta, korea kuopus,
meni matkoa vähäisen,
meni marjan katsantahan
punapuolan poimintahan
hyppysillähän hyvillä,
kätösillä kaunihilla",

poimi punaisen puolan, josta marjasesta syntyi Marjatalle poika, jonka, niinkuin neitsyt Maariakin, asetti
"— heinille hevosen luoksi,
sorajouhen seimen päähän.
- - -
Siitä meiän Marjatalle
kasvoi poika kaunokainen;
ei tietä nimeä tuolle,
millä mainita nimellä,
emo kutsui kukkaseksi,
vieras vennonjoutioksi.
Etsittihin ristijätä,
katsottihin kastajata;
tuli ukko ristimähän,
Virokannas kastamahan.
- - -
Ukko risti ripsahutti,
kasti lapsen kapsahutti
Karjalan kuninkahaksi,
kaiken vallan vartiaksi."

Mutta taiteilija on vielä jatkanut Kalevalan kertomusta. Hän on lasille maalannut suo­malaisen kertomuksen kolmesta pilttiä pienoista kumartamaan tulleesta kuninkaasta, heimojemme viisaista, jotka tuovat lahjojaan ihmeelliselle lapsoselle. Siinä vaka van­ha Väinämöinen ojentaa kantelensa, Lieto Lemminkäinen tuo miekkansa ja seppo Il­marinen vasaransa. Vasemmalla on Marjatta ja Marjatan pieni poiut, kultainen omena, joka on päivyenkin luonut, viisaampi jo lapsena vanhaa Väinämöistä. Heidän taka­naan on Louhi, Kalevalan naisellinen viisas, Raamatun Annan suomalainen ilmennys. Ylhäällä maan, tulen, veden ja ilman symboolit. Mutta ennen kaikkea taiteilija on tah­tonut saada sanotuksi tämän: kuvata vanhan paka-nallisen kulttuurin jalosti väistyvänä uuden auringon juhlan, j o u 1 u n, Herran edessä.

KYLLIKKI PENTTILÄ .