Kolttakuvaus.

Hilja Vartiainen:
K o u l u p a i k a n  n e i t i n ä  k o l t t a i n  p a r i s s a.
K.J. Gummerus Oy. 1929.  25 mk.

UUSI AURA 1.5.1929 .

Hilja Vartiaisen “Koulupaikan neitinä kolttain parissa” on iloinen yllätys lukijalleen. Joka aluksi lukee esisanat, joissa kirjoittaja vaatimattomasti pyytelee “ei-hyvää-ystävää” olemaan arvostelematta kirjan “tyyliä tai tyylittömyyttä”, lähtee varmaan jatkamaan ajatellen: tässä nyt taas on jonkun opettajattaren paperille panemat hiukan kummemmat kokemukset pohjolasta. Eikä siinä uusia maita ja kansoja ole löydettykään, mutta etelänasujalle on arkinenkin elämä Jäämeren rannalla jo seikkailua, varsinkin kun “tyyli”, jota ei kirjoittaja kaikeksi onneksi ole ruvennut hakemaankaan, on viehättävä muodostuessaan luonnollisesti. Reippaat tapahtumat, köyhä, jäinen pohjola, jota kirjoittaja katselee myötätunnolla mutta huumorintajuisesti, rikas monen Jäämerensuomen sanan höystämä kieli, siinä on parasta tyyliä. Lisäksi on kirjoittajalla oikean matkamiehen lahjat: aina maassa maan tavalla, siekailematta, oli sitten kylmää tai kuumaa; sillä mielellä näkee ja kuulee. Fakki-ihmisellekin lienee näistä totuudenmukaisista kolttakuvauksista, joita elävöittävät monet pikkukuvat, hyötyä.