Kansan Kuvalehti.  193—.

Mitä Presidentti arvelee "Ukko-Pekka" nimityksestä

Kansan Kuvalehden Turun kirjeenvaihtaja käynnillä Kultarannassa Tasavallan Presidentin ensimmäisenä kesälomapäivänä.
Herra Presidentti oli ensimmäistä päivää Kultarannassa, ja "Kansan Kuvalehti", joka valokuvaajineen vaelsi pitkät, hienot hiekkakäytävät turhaan odottaen "välimiestä", joka johdattaisi Linnan Isännän luo ja suorittaisi tarpeelliset esittelyt ym., löysikin hä­net itsensä ensimmäiseksi adjutantteineen ja linnanvouteineen tarkastelemassa kukki­via omenapuita. Ja ensimmäinen mies, jolle pieni reportteri sai antaa kättä, oli Linnan Isäntä itse. "On aika kylmä ilma, ja pantiin sarkatakki ylle", ei paljoa puuttunut, ettei se ollut jonkinlainen anteeksipyyntö. Mutta sarkatakki oli komea, kahden linnan isännälle sopiva.
— Onko suuri uhraus muuttaa Kotkanniemestä Kultarantaan?
— Meillä siellä Kotkanniemessä on kaikki niin toisenlaista kuin täällä, luontokin, siellä on pientä, täällä on suurenmoista, suurenmoista . . . Mutta tietysti, siellä on koti, ja onhan sitä vähän niinkuin "kiinalaiseksi" pantu tänne kuudeksi vuodeksi. Mutta kyllä täällä kaikki on hyvää ja hienoa, muistuttaahan tämä ulkomaisia ruhtinaslinnoja.
— Ehkä Herra Presidentti tänne vielä järjestää ampumaradan, ei kai tenniskenttä ainakaan tänä kesänä tule käytäntöön?
— Emme me kaks vanhaa, emme me enää pelaa tennistä, eikä se siihen aikaan, kun olimme nuoria, ollut niin muodissakaan, mutta ei tietystikään ampumarataa, eikä tääl­lä voikaan ainakaan kiväärillä ampua. Mutta Naantalissa kuuluu olevan suojeluskunnalla hyvä rata ja Turussa samoin. Ja onhan se ampuminen rattoisaa.
Saimme luvan nousta linnaan, ja sisään mennessä, niinkuin hyvän isännän on tapana, katsottiin taivaalle, että "tuleekohan halla" ja seuraavassa hetkessä oli adjutantti vil­kaissut puussa olevaan lämpömittariin; 7 astetta vielä.
Rouva Presidentti, Linnan Emäntä, oli kuin Isäntäkin, myöntyväinen kaikkiin häirin­keihimme, vaikka alhaalla rannassa lämminnyt lauantaisauna juuri odotteli.
— Aikooko Rouva Presidentti, kun nyt ottaa emännyyden linnassa, tarttua johonkin erityiseen kohtaan täällä?
— Ei ole mitään tartuttavaa eikä korjattavaa, kaikki on erinomaisessa kunnossa; me olemmekin näinä ensi hetkinä etupäässä vain katselleet ja katselleet. Ja kaikki toivomuksetkin täällä heti täytetään, ennenkuin ne kunnolla on lausunut.
Valokuvaaja pystytti "kolmijalkansa" ruusujen ja pekuuniain keskelle kiiltävälle parketille.
— Tämä taitaa olla eräitä valtakunnan ensimmäisen viran varjopuolia, tämä valokuvailu?
— Kun ei olisi muita, hymähteli Presidentti puolittain huvitettuna, toisen puolen vakavana.
— Onko valtakunnan Ensimmäisellä Virkamiehelläkin oikein määrätty kesäloma?
— Ministereillä kyllä on, mutta tässä virassa sitä saa ottaa niin paljon kuin ilkiää, jos maassa on hiljaa.
("Jos maassa on hiljaa", siinä oli sitä meidän nykyisen presidenttimme graniittista sa­nontaa; "jos maassa on hiljaa")
— Mutta jos asiat vaativat, hän jatkoi, on kyllä heti lähdettävä.
— Aikooko Herra Presidentti kulkea ilmoitse hallituskaupungissa? (Reportterit tekevät tämänlaatuisia kysymyksiä pitämättä kiinni keskustelun langasta.)
— No, toivottavasti ei tule niin kiire, ja taas kuului Linnan Isännän herttainen, turvallinen nauru.
Painuttiin saunatielle alas Kultarannan jyrkkiä kiviaskeleita, Herra Presidentti käsi­puolesta tukien puolisoaan ja adjutantti kyselijälle kertoillen ulkosaaristoon kesän aikana suunnitellusta moottorimatkasta.
— Kuulimme Herra Presidentin adjutantilta . . .?
— Kyllä siitä on puhuttu. Kyllähän minä tämän saariston tunnenkin, Ominaiset ja muut, mutta ei sentään kaikkea, ja kun on niin hyvät nämä vehkeet (moottoriveneet ja purjeveneet), niin täytyyhän näitä koetella.
Viimeinen kuva saunan ovella, taustalla vihreänä myllertavää merta, ja viimeinen reportterikysymys;
— Onko Herra Presidentti tyytyväinen Ukko-Pekka-nimeensä?
Pitkä, makea nauru:
— Jaa, jaa, se nimi, niin, hm, se on jo oikeastaan vanha, kyllä minä sen hyvin tunnen, Viipurin ajoilta, siellä sen antoivat, se on vanha tuttu, kyllä se ...
Silloin puuttui puheeseen herttainen Rouva Presidentti:
— Minulle on väliin sanot­tu, että kuinka sillä tavalla nimitellään, mutta minusta se on aina tuntunut ystävälli­seltä ja hyvästä sydämestä annetulta. Sehän on ylen komeakin, Ukko, jumalan nimi.
Niiasimme syvään, kiitimme ja vakuutimme, että missä Suomenmaassa lausutaan Ukko Pekka-nimi, siellä on ystäviä.

Kyllikki Penttilä .