UUSI AURA   N u o r i  n a i n e n
1927-28

 

Vanha kansa miettii.

 
Ikivanha lietolainen seisoi eilen Runebergin puistossa tarkastellen Turun liljaa. Mitähän ukko patsasta noin hartaasti katsoo, mietin, mutta kysymystä ei tarvinnut kauan pohtia, sillä ukko tuli puhuttelemaan allekirjoittanutta.

"Onko tuo Ruuneperi?"

"Eihän toki, se on nainen, sitä sanotaan Turun liljaksi."

"Vai nainen, mitäs se siinä seisoo sitten, kun ei se Ruuneperi ole, mahtaako olla sukuakaan?"

"Ei taida olla paljon sukuakaan, on siinä vain koristeena niin kuin vaasi pöydällä."

"Mitäs rienausta se sellainen on. Kävin tuolla Samppalinnan mäellä ja sielläkin oli nainen."

"Mutta eihän nainen sen huonompi ole kuin mieskään."

"Ei tietystikään, mutta mitäs ne siellä seisoo?"

"Sehän on Petreliuksen kunniaksi sinne pystytetty. Petrelius lahjoitti rahaa lastenkodiksi ja siellä Samppalinnan mäessä on nyt äiti ja lapsi."

"Vai niin, jahah, no nyt minä ymmärrän. Mutta miksei sitä ole hakattu kiveen suurilla kirjaimilla. Ja Turun hautausmaallakin on naisia ja siellä meidänkin hautausmaalla on kaikenlaista, ei niistä tiedä, mitä ne ovat, käärmeen merkkejä. Ei hautausmaalla ennen ollut kuin ristejä. Mahtaakos sinne Mikaelinkirkon puistoon tulla venäläisen sotaherran patsas? Olisi sellaisessa voimaa ja mahtia enemmän kuin tuollaisissa."

–  "Ei taida venäläisiä sotaherroja enää tulla, niitten aika on ohi."

"No mahtaako tuonne Lönnrotin puistoon tulla Lönnrotin patsas, niin kuin on Porthanin ja Brahen puistoissakin. Pitää aina olla joku merkitys patsaalla ja pitää hakata se suurin kirjaimin kiveen, että tietää", sanoi ukko lopuksi ja lähti taas tutkimaan Turun nähtävyyksiä.